keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Hear The Sound , Angels Come... Screaming Down!

Tänään on se päivä. Se päivä kun se leikataan...
Ensimmäinen ajatus kun herää. Ei tunnu hyvältä. Mutta kuitenkin nyt on vain pakko aloittaa päivä.
Vaihdan vaatteet, Dödöä, aamupala , hampaiten pesu, Nahkarotsi niskaa ja menoks!
Siinähän se koulupäivä meni ihan normisti. Vain hiketystä, hiketystä ja hiketystä. Onkoha musta tullu hikari ? No aivan sama, se on lukio.
Koulu loppu. Hyppään metroon ja nään taas tuon Sinipäisen dinosarasaruksen vähän aikaa odoteltua. Taas on päiväni piristetty. Se aina saa mut vaa hyvälle tuulelle. Ai miksikö se oli kampissa ? Se oli hakemassa TET-paikkaa kaverinsa Minnan kanssa . Se on vähän hiljanen tyyppi. Eipä tuo haku sitten oikein onnistunut. Kaksikko viellä paikkaa vailla.
Lähdettiin Saralle .
Illalla stressaantuneena tekemässä esitelmää huomiseksi (jota ei oikeesti edes tarvinnut tehdä) ajattelempa välillä katsoa kännykästäni kelloa. Oho viesti tullut päivällä 15:26 . Aavistan pahaa .. Sitten se taas tunkeutuu mun mieleen kuin harmaa sumu . Sumu jota ei pääse karkuun. Se ympäröi sinut. Täyttää joka pienenki kolon keuhkoistasi ja musertaa sinut kasaan. ''...Oliko sulla hyvä päivä?... Leikkaus alkaa neljältä. Kestää yölle... *jotain kuinka rakas ja tärkeä olen , viesti antaa vaikutelman että se voi olla viimeinen*... Pidä koti kunnossa... Hali!'' 
Pidän pokkani. En muserru.. Sara kysyy ''Mikä on?'' Ja siinä samassa en voi sille mitään . Hajoan kuin pieniksi palasiksi. Kuin peiliä löisi. Nyt hän pääsee minua paikkailemaan. 
Miksi vitussa toi kännykkä ei ole ilmoittanut mulle että se viesti on tullut?! Mistä mä tiedän että se ei ole vika viesti jonka mä saan. Mennyt viimeinen mahdollisuus...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti